Ville Neste

Välittäjämme Ville Nesteen kiireisen välittäjäarjen on katkaissut vanhempainvapaa, ja miehen päivä täyttyy vielä pienen hetken perhearjen pyörittämisestä: lasten heräämisistä ja nukkumaan menoista, aamiaisista, päivähoitoon saattamisesta, kotiaskareista ja kiireettömyyden tunnusta.

Alavudelta Sapsalammin kylästä lähtöisin oleva Ville valmistui metsäkoneen kuljettajaksi Ähtärin Tuomarniemen metsäoppilaitoksesta vuonna 2006 ja teki muutaman vuoden koneenkuljettajana töitä. Sitten alkoi tuntua, että työ metsäalalla voisi olla jotain muutakin ja hän opiskeli samaisessa opinahjossa metsätalousinsinööriksi. Valmistuttuaan kesäkuussa 2012, aloitti hän metsäasiantuntijana Mhy Metsäpohjanmaalla.

Seurattuaan kollegan tilakaupantekoa, rupesi se pian kiinnostamaan ja houkutteli jatko-opintoihin. Käytyään Tampereella kiinteistönvälitysalan ammattitutkinnon v. 2013-2015, siirtyi hän luontevasti välittäjäksi.

”Alku oli kivinen. Tulin pystymetsästä – parempi lähtökohta olisi ollut kiinteistönvälitysalan opinnoille, jos itse työstä olisi ollut enemmän käytännön kokemusta. Ei ollut vertaistukea, Rantojan Juha oli ainoa kollega. Alan tuntemus ja itse työn osaaminen oli haaste. Mutta siitä se sitten pikkuhiljaa työssä oppiessa lähti hyvinkin rullaamaan”, Ville muistelee uransa alkutaivalta.

Työssään parhaana hän pitää sen vaihtelevuutta: yksikään päivä ei ole samanlainen. ”Ihmiset ovat erilaisia ja kohteet. Aina joutuu vähän itseään haastamaan. Tasaisin väliajoin voi myös turvautua kollegoiden apuun ja yhdessä mietitään asioita. Jotkut tietyt asiat toistuvat sen verran harvakseltaan, niin on hyvä että on vertaistukea, verkostot on tärkeitä.”

Välittäjäntyö on varsin sosiaalista. Ville Nesteen mielestä ihmisten kohtaamisissa pitää kuitenkin olla varsin hienotunteinen ja kaikenlaisten ihmisten kanssa pitää pärjätä. ”Pitää olla hyvä ihmistuntija. Eikä saa liian voimalla lähteä omaa agendaa edistämään vaan kuunnella asiakasta, mitä hän haluaa”, Ville kertaa. Ville Nesteen mukaan tyypillistä ostajaa on vaikea määritellä. ”Viime vuonna itsellä oli isompia metsäkohteita, niistä kiinnostui ”sijoittajatyyppi”. Kun kohdekoko pienenee, tulevat virkistyskäyttömahdollisuudet tärkeämmiksi ja puuhapalsta-ajatukset ostajissa herää. Ostajatyyppi on enemmän hinnasta kiinni kuin kohteen suuruudesta. Mihin ihmisellä on säästöjä, sen näköinen on puuhapalsta”, Ville sanoo.

Tähtäimessä yhteinen konsensus

Haastavinta työssä on kuolinpesien kanssa toimiminen, joissa ”yhteisen konsensuksen löytäminen voi olla toisinaan haasteellista”.

Yksi mieleen jääneimmistä tapauksista on ollut ratkaisun löytäminen ison perintötilan kohtaloon.

”Perilliset olivat vähän ihmeissään, miten saavat perintöverot maksuun: ostaako tällaista tilaa kukaan? Rauhoittelin, että kyllä ostaja löytyy. Kovin olivat kiitollisia, kun saatiin omistajanvaihdos tehtyä. Tässäkin oli sellainen tapaus, että eivät tienneet tilasta mitään, eivät olleet koskaan käyneet ja miettivät, pitääkö lähteä opiskelemaan metsäalaa?” Ville muistelee.

Monelle metsätilan perinnöksi saaminen on kaikkea muuta kuin iloinen asia. ”Kyllähän se vähän saattaa pelottaa. Aluksi ainakin. Metsänomistaminen ei välttämättä edellytä, että itse pitäisi mitään tehdä, hoitotöitä tai muuta.” Villelle itselleen on tullut se kuva, että tulevalla metsänomistajalla pitää olla kiinnostus ja tahto metsänomistukseen, silloin homma toimii pidemmällä tähtäimellä. Sukupolvenvaihdosta pohtivan pitää ottaa ajoissa keskusteluun mahdollisen jatkajan kanssa tuleva vaihdos.

”Kysyn, oletteko vakavasti keskustellut jatkajan kanssa, haluavatko tilaa itselleen? Monessa tapauksessa on päädytty siihen, että ei halua ja myydäänkin tila pois. Luopujat saavat nauttia rahoista. Aina pitää miettiä luopujankin asiaa. Jos metsätulo on tärkeä elämisen kannalta, silloinhan tila kannattaa myydä, jotta saa elämiseen rahaa.”

”Työssä hienoa on kun haasteet saa voitettua ja on kaksikin tyytyväistä asiakasta: myyjä ja ostaja. Kauppatilanne on hieno, kun kätellään puolin ja toisin. Melkein 100-prosenttisesti kaikki ovat tyytyväisiä, kaupanvahvistajakin”, Ville kertoo.

Metsätilasta luopuminen on usein pitkä henkinen prosessi, jota pohditaan useampikin vuosi. ”Usein käy niin, että asiakas on harkinnut metsätilan myyntiä, ja se jää jostain syystä kellumaan. Menee kaksi tai kolmekin vuotta. Pitää antaa asiakkaalle avaimet pohdintaan, jotta hän saa omassa mielessä valmisteltua asian ja on henkisesti valmis luopumaan.”

Varsinkin sukutiloista luopuminen on usein raskas henkinen päätös. ”Monella on tunneside. Tunnearvohan on hieno, mutta ei ostaja ole valmis siitä maksamaan”. Se pitää usein myös luopujan ymmärtää.

”Monesti olen huomannut, että monellekin on vaikea paikka, kun spv tulee ajankohtaiseksi. Keskustella asiat sukupolvien välillä läpi. Tarvitaan ulkopuolinen, että näkee vaihtoehtoja ja konsensuksen niin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Yhdessä saadaan varmuus, että näin me tehdään tämä juttu”, Neste kertoo.

Eräilyä kiireen vastapainoksi

Villelle itselleen metsä merkitsee ennen kaikkea rauhoittumispaikkaa. ”Kun lähtee raivaustöitä tekemään, näkee konkreettisesti, mitä on saanut aikaan. Välittäjän työ on sellaista, että paljon keskeneräisiä asioita on pöydällä. Psyykkeelle tekee hyvää, kun näkee heti kättensä jäljet.”

Harrastuksetkin, metsästys ja kalastus, liittyvät vahvasti metsään. Kalastusta hän harrastaa kevät-talvesta syksyyn. ”Meitä on pieni kaveriporukka, joka harrastaa Pohjois-Suomessa eräilyä ja kalastusta. Huonosti on kalaa saatu, mutta enemmän se onkin henkireikä”, Neste naurahtaa. Pakeneminen Pohjois-Suomen erämaille puhelinverkkojen ulottumattomiin antaa mahdollisuuden saada kunnolla ajatukset nollattua. Sitä kaivattua vastapainoa työlle.

”Pienestä pitäen olen aina tykännyt olla metsässä. Ehkä se juuri siitä metsäala lähti liikkeelle, kun isän kanssa käytiin rankametsässä polttopuita tekemässä. Siinä juolahti mieleen, että olisiko tästä ammatiksi.”

Ja hyvin on ollut. Unelma-ammatti ja oma paikka metsäalalla on löytynyt.