Piia Perälä
Välittäjäesittelyssä varmoin askelin tilakaupan maastoissa meitä johdattaa hämeenlinnalainen Piia Perälä. Lue Piian ajatuksia työstään Metsätilat-välittäjänä
Kuka olet ja mistä?
Olen Piia Perälä, nykyisin hämeenlinnalainen, syntyjäni padasjokelainen
Mikä on koulutuksesi?
Olen päässyt ylioppilaaksi Padasjoen lukiosta keväällä 2005 ja saman vuoden syksyllä aloitin metsätalousinsinöörin opinnot Hämeen amk:ssa Evolla, mistä valmistuin keväällä 2009. Vuoden 2010 syksyllä palasin Evolle suorittamaan amk-erikoistumisopintoja metsäkiinteistöjen hallinnasta, kaupasta ja arvonmäärityksestä. Erikoistumisopintojen tutkintotodistuksen sain 10.6.2011 ja hauskana sattumana samaisella päivämäärällä sain myös LKV-pätevyyden. Lisäksi olen vuonna 2020 saanut kaupanvahvistajan oikeudet.
Kauanko olet ollut alalla?
Kiinteistönvälityshommia olen tehnyt oikeastaan siitä asti, kun sain LKV:n suoritettua: alkuun työkaverin oikeana kätenä ja sukupolvenvaihdoshankkeen sivussa. Sittemmin välitystyö on muuttunut kokoaikaisemmaksi.
Miten päädyit työhösi?
Minulla on vahva sukurasite metsäalalle. Lukion jälkeen hain Evolle ja pariin muuhun paikkaan ihan eri aloille. Aloitin Evolla, josta harjoittelujen ja kesätöiden kautta päädyin Metsänhoitoyhdistykselle ja siitä kiinteistönvälitystehtäviin. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut tavallisista metsäasiantuntijan tai puunostajan töistä, vaan halusin vähän jalostaa ammattiani.
Miten itse koet työsi?
Ihastuttavan vaihtelevaa! Välillä saa olla maastossa ja välillä konttorilla. Kahta samanlaista päivää ei ole. Tavallinen hämäläinen metsätila on se peruskohde, mutta viime vuosina ainakin meidän toimialueellamme erilaisten muiden maaseutukiinteistöjen määrä välityskohteista on lisääntynyt. Varsinkin rakennetuissa kiinteistöissä on omat kommervenkkinsä.
Mitä kaikkea työhösi kuuluu?
Metsätilavälittäjän hommiin kuuluu muun muassa asiakkaiden ja sidosryhmien kontaktointia. Välityskohteet käydään myös kuvaamassa ja kiinteistöjen rajat suuntaa-antavasti maastoon merkkaamassa, jotta potentiaalinen ostaja voi käydä omatoimisestikin kohteeseen tutustumassa. Lisäksi lain vaatima byrokratia muun muassa erilaisine rahanpesulain mukaisine selvityksineen vie yllättävän paljon aikaa.
Toisinaan asiakkaita joudutaan avustamaan esimerkiksi kiinteistön virallisen omistajuuden selvittämisessä. Pahimmillaan vastaan on tullut 1800-luvun lopulta jakamattomana ollut kuolinpesä, jossa omistajan elinaikana tehtyä lainhuudatusta ei jostain syystä oltu viety kirjaamisjärjestelmään. Tämän asian selvittämisessä meni kaikkineen lähes vuosi aikaa.
Mikä työssäsi on parasta?
Työn vaihtelevuus. Ja tietysti se, kun vanha asiakas palaa takaisin. Reilun kymmenvuotisen urani aikana olen ehtinyt välittämään muutaman tilan tai tilan osan jo kahteen kertaan, eli alkuperäinen ostaja on päätynyt myöhemmin myyjäksi.
Mikä työssä on haastavinta?
Vuosikymmeniä jakamatta olleiden perikuntien tilojen saattaminen myyntikuntoon. Harmillisen usein kuolinpesät on jätetty jakamatta eikä selvennyslainhuutojakaan ole haettu. Tällöin joudutaan etsimään vanhoja perukirjoja ja virkatodistuksia kissojen ja koirien kanssa. Huonossa tapauksessa näitä asiakirjoja ei mistään löydy ja joudutaan hakemaan kuulutuslainhuutoa omistajuuden virallistamiseksi.
Millainen on tyypillinen asiakas vai onko sellaista?
Ei ole oikein tyypillistä asiakasta. Myyjinä on hyvin kaiken ikäistä väkeä ja myös erilaisia yrityksiä ja yhteisöjä. Myös ostajapuolella on hyvin monenlaista asiakasta. Kuulee puhuttavan, että rahastot ostavat nykyään kaikki metsät, mutta kyllä rahastojen lisäksi on huomattavan paljon ihan yksityisiä henkilöitä, pieniä ja isompiakin yrityksiä, yhteismetsiä ja säätiöitä. Useamman kerran on välityskohde myyty myös valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin.
Mikä on ollut mieleenpainuvin tapahtuma työssäsi?
Varmaankin alkujaan yhteisomistuksen purkamisen kautta asiakkaaksi tullut sisaruspari, joka ei ollut kovin hyvissä väleissä keskenään. Yhteisomistus saatiin purettua ja yksi kiinteistökin myytyä. Ehkä vuotta myöhemmin tapasin sisaruksista toisen ja tämä kertoi, etteivät he ole olleet vuosikausiin niin hyvissä väleissä kuin nyt, kun ei ole yhteistä omaisuutta.
Mikä on paras palaute työstäsi?
Yllättävän harvoin tulee minkäänlaista palautetta. Paras palaute on se palaava asiakas.
Mitä vapaa-aikaasi kuuluu?
Vapaa-aika kuluu hevosten kanssa harrastaen, kissoja paijaillen tai miesystävän ja tämän autoharrastuksen parissa. Laidunkauden ulkopuolella kotona on ollut 4-6 hevosta, joten vapaa-ajanongelmia ei suuremmin ilmene. Lisäksi teen pienimuotoisesti hevosten kengitystä, jota olen palkkatöiden ohella opiskellut 2017-2018 Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa.